skinny people aren't lazy but fat people are

Mitään tässä elämässä ei voi kontrolloida, kaikki vain lipuu käsistämme, vaikka kuinka yritämme korjata käsistämme paikat, mistä asiat vain lipuvat, ei se auta. Sain tästä ihan äskettäin todella hyvän esimerkin, kun pitkäaikainen on-off-seurustelusuhteeni päättyi kuin seinään, eikä asiaa voinut enäää mitenkään korjata, vaikka kyseessä oli vahinko. Isänikin sanoi kyllä huomenna jo tuntuu paremmalta, mutta empä oikein usko, se tuntuu vain pahemmalta. Jospa pystyisin nyt sitten edes painoani kontrolloimaan, jos ainoa asia, mitä pystyisin kunnolla kontrolloimaan, onkin painoni?
Tuon seurustelusuhteen aikana lihosin 6 kiloa ja tietenkin se kaikki rasva ja ihra meni reisiin ja jenkkakahvoihin. Tunnen itseni todella rumaksi, onneksi olen saanut pudotettua painoa jo 2 kiloa. Ennen nuita kuutta ylimääräistä lisäkiloa olin alipainoinen, nyt kuusi kiloa lihavampana olen normaalipainoinen, mutta onko se väärin laihduttaa alipainon puolelle, jos vain silloin voi tuntea itsensä kauniiksi ja itsetuntoakin olisi enemmän? Sekään ei paljoa auta, päinvastoin, pahentaa vain asiaa, kun rakastamasi ihminen sanoo kropastasi no oot sä ihan ok...
Painoni on nyt jossain 53 kilossa ja tavoitteena olisi päästä 49 kilon alapuolelle. Tuon saavuttamiseksi olen vaikka syömättä, jos se sitä vaatii, kaikki keinot on tämän asian saavuttamisessa sallittuja.